Huh. Eilisilta angistittiin paskaa päivää ykkösoluen seurassa. Eipä siinä sinänsä sen ihmeellisempää. Kaveri piristi päivää ku se näytti mulle sen maalauksen suunnitelmaa ja kaikkea :) Illal sit oliki vähän eri kuviot  ku koitti nukkua nii oli ku joku olis koittanu kaivaa tietään ulos lusikalla mun rintalastan läpi. Ahisti ihan saakutisti mut sit kuitenki jossain vaihees nukahdin. Aamul oli sit ihan jees olo - oikeestaan vallan mainio.
    Sit tietty soitin poikakaverille - lopputulos oli lyhyt puhelu ja hitonmoinen itkuangsti. Sit pari tuntia sitä ja söi vähän puuroo ja soitin taas sille. Täl kertaa saatiin jopa asiat puhuttua läpi ja todettiin vaan et ollaan erilaisii ihmisiä ja et sil ei oo samal taval ikävä eikä se silleen ku esim. minä kaipaa ihmisten seuraa. Mut nyt se koittaa kuitenki laittaa viestii ensviikkoina ja pitää ees vähän yhteyttä vaik ei se nyt niin tärkeetä kuitenkaan oo - kuhan se rakastaa mua. Vaik välil tuntuu et ei jaksais enää nii en mä osais luopua siitä vaik kuinka haluisin. Liikaa hyviä hetkiä.
   Jos me oltais naimisissa nii kaikki meidän riidat varmaan päättyis johonki muhinointiin tai jotain. Hassua. Mä luulin et semmonen ei oo mahollista eikä normaalia mut näköjään se sit jollain tavalla on. Päädytään aina riitojen jälkeen vaa hellittelemään toisiamme ja kehumaan toistemme parhaita puolia yms :D Puhuu kaikkee kivaa ja valosaa :) Nytki toi yks sano et sil olis ehkä 3päivän vapaa pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna et se vois tulla käymään tääl :) Olis tosi kiva ku sit se ehkä näkis mun kaveritki ja saatais nähdä ja kaikkea! Tosi ihana<3 Sit voin pitää sitä hyvänä ja olla oikee hyvä sairaanhoitaja =D
   Mut joo. Lähen kaverin luo tekee pitsaa ja kaikkee ku en oo käyny sen luona pitkään aikaan :) Moiks!